lauantai 6. tammikuuta 2018

Maukkainta häissä on ruoka




Tuleepa ihan taas vesi kielelle kun ruoasta puhuu. Halusin yllätys yllätys taas jälleen kerran keksiä jotakin normaalista poikkeavaa ratkaisua ruoankin suhteen häihimme. Kun rupesin miettimään, mitä itse mieluiten söisin niin ajatus rupesi kirkastumaan tarjoilusta. Pidän buffet tyylisistä ratkaisuista, mutta usein valitettavasti ruoan laatu saattaa kärsiä. Mietin erilaisia ratkaisuja pitkään ja pyörittelin kaikenlaisia vaihtoehtoja läpi. Lähdin pohtimaan ruokailua siltä pohjalta, että mikä olisi paitsi hyvää myös erilaista ja järkevää. Jos ajattelen, mitä itse syön seisovastapöydästä eniten, niin ne on alkupalat. Usein saattaa käydä niin, että pääruoka jää kokonaan välistä, koska alkupalat ovat kaikkein parhaita. Niinpä päätin, että panostetaan alkupaloihin. Sitten pääruokaa suunnitellessa tuli ajatus, että jos skipataankin oikeasti se pääruoka ja lisätäänkin alkuun lämmin keitto. Halusin kuitenkin ehdottomasti tarjota jotain lämmintä ruokaa. Siitä se ajatus sitten lähtikin.



Kerroin ideastani juhlapaikkaan, ravintola Linnakellariin. He tekivät ideani pohjalta suunnitelman tarjoilusta. Heidän laatima suunnitelma kuulosti aivan täydelliseltä heti eikä muutoksia tarvinnut tehdä. Alkuun meillä oli tarjolla aivan fantastinen parsakeitto pöytiin tarjoiltuna. En ole koskaan syönyt niin hyvää sosekeittoa. Sen jälkeen meillä oli runsas "alkupalapöytä", jossa oli tarjolla salaatteja ja muita suupaloja. Tämä ratkaisu sopi täydellisesti kesähäihin, koska muutenkin kuumalla ilmalla ei tee mieli syödä mitään kovin raskasta. Pääruoka olisi tehnyt olon vain tunkkaiseksi. Vatsat täyttyi jokaisella vieraalla ja kehuja sateli. Ruokajuomana tietysti tarjoiltiin viiniä menekin mukaan. Vaihtoehtoisesti sai ottaa virvoitusjuomia. Jälkiruoaksi saimme valita haluamastamme leipomosta kakun. Valitsimme Kakkugallerian raikkaan passion-vadelma moussekakun, joka sai osakseen myös hyvin paljon kehuja. Ihana vaihtoehto perinteisen kermakakun sijaan.








Nams! Pääsispä tohon pöytään uudelleen. Rohkaisen oikeasti jokaista miettimään erilaisia vaihtoehtoja niiden perinteisten kaavoihin kangistuneiden vaihtoehtojen sijaan. Alkuruokana salaattipöytä sekä lohet ja pääruoaksi lihaa tai kanaa. Eiköhän se ole jo aika nähty kattaus. Ideoikaa rohkeasti jotakin erilaista ja uutta. Ei aina tarvitse tehdä niin kuin "kuuluisi".

Tässä vielä meidän hääkakku ja ruokalista mitä kaikkea pöydän antimet pitivätkään sisällään:








perjantai 29. joulukuuta 2017

Istumapaikkakartta ja pöytänumerot

Kirjoittelin aiemmin asioista, jotka on hyvä muistaa häitä sunnitellessa ja, jotka voi huoletta jättää toissijaisiksi asioiksi. Yksi asia unohda-listalla oli pienet yksityiskohdat. Niiltä ei voi välttyä, vaan väistämättä huomaat sunnittelevasi jotakin uutta pientä, ehkä hieman merkityksetöntä asiaa. Pienet asiat saattavat kuitenkin olla myös tärkeitä, kuten istumajärjestys ja pöytänumerot. Menikin pitkään ja viime hetkille, kun sain idean istumakarttaan. Halusin jotakin erilaista ja etsin pitkään insipiraatiota Pinterestistä. Samat jutut tuntuivat tulevan aina uudelleen ja uudelleen vastaan. Sen tuntee, kun se oikea ratkaisu osuu kohdalleen ja niin kävi myös tämänkin asian kanssa. Eräänä päivänä tiesin, että ratkaisu löytyi tähänkin ongelmaan.




Tein itse rautakehikosta tuollaisen asian. En tiedä miksi sitä kutsutaan. Ritilikkö? Joka tapauksessa sen piti olla kultainen ja tietyn kokoinen. No eihän sellaista löydä ikinä, mitä juuri sillä hetkellä etsii, joten oli käytettävä luovuutta. Löysin rautakaupasta puutarhaosastolta kehikon ja maalasin sen kultaiseksi spraymaalilla. Tadaa valmis! Askartelin kaasoni kanssa istumajärjestyskortit ja kiinnitimme ne nipsuilla kiinni kehikkoon. Koristeeksi pujottelin kukkia. 

Tältä se näytti paikan päällä

Halusin myös numeroida pöydät jotenkin todella luovasti. No en tiedä luovasta, mutta ainakin erilaiset niistä tuli kuin perus 1,2,3... Nimittäin keksin idean, että pöydät nimetään "salaisilla koodeilla". Numerosarjat siis kuvaavat meille tärkeitä päivämääriä. Vieraiden ensitöikseen piti arvata pöytäseurueittain, mistä päivästä mahtoi olla kysymys. Tässä siis hyvä vinkki ensimmäiseksi ohjelmanumeroksi. Päivämäärät olivat esimerkiksi: ostettiin yhteinen koti, ensimmäinen ulkomaan matka yhdessä, Pablo tuli taloon ja alettiin seurustella. Vieraat arvasivatkin hyvin kaikki oikein yhtä pöytää lukuunottamatta. Tämä myös sopi kuin nappi silmään meidän "vankila" häihin. Numerosarjan voisi kuvitella olevan vankinumero. Tätä "numerosarja" tyyliä käytimme kaikissa päivämäärissä muun muassa häiden päivämäärä kiitos-korteissa.





Venetsian matka

Heippa piiiitkästä aikaan! Ei ole häiden jälkeen tullut kirjoiteltua juurikaan. Se, että ei ole ollut aikaa on todella huono selitys, mutta yksinkertaisesti aika on vain mennyt johonkin muuhun. Häät ovat jo menneisyyttä ja ehkä sen vuoksi on halunnut mennä ajatuksissa eteen päin eikä muistella vanhoja, vaikka hyviä muistoja ne ovat. Olen kuitenkin koko ajan kantanut pientä tuskaa blogista, koska tarinamme on jäänyt aivan kesken. Haluan saattaa sen päätökseen, jotta te rakkaat lukijat kuulette kaiken alusta loppuun saakka. Nyt siis tarina jatkuu...


Häiden jälkeen suuntasimme Venetsiaan. Tarkoituksemme oli tehdä häämatka vasta talvella, mutta halusin ehdottomasti heti häiden jonnekin pikku matkalle. Niinpä päädyimme Euroopan romanttisinpaan kohteeseen, Venetsiaan. Tätä paikkaa ei voi kuvitella mielessään tai saada tunnelmaa kuvien kautta, se pitää kokea itse. Paljon olen paikkoja kolunnut, mutta vastaavanlaista tunnelmaa en ole kokenut missään muualla. Venetsia on aivan oma maailmansa. Tiesin, että Venetsiassa on paljon kanaaleja, mutta en osannut kuitenkaan odottaa, että ihan joka korttelin jälkeen olisi taas vettä. En myöskään tullut ajatelleeksi sitä, että jokainen kanaali on myös ylitettävä siltaa pitkin, joten jos olet liikuntarajoitteinen tai lastenrattaiden kanssa matkaava harkitse vielä. Nimittäin portaita löytyy joka kulman takaa. Olenhan minä kapeita katujakin nähnyt, mutta nyt kapeakin sai uuden merkityksen. Etsiessämme esimerkiksi hotellia, kävelimme monta kertaa kadun kulman ohi, josta piti kääntyä, koska emme ymmärtäneet aluksi pikkukujien olevan niitä tien risteyksiä, josta olisi pitänyt kääntyä.




Rakennukset ovat uppoamassa Venetsiassa. Vesi tulvi iltaisin kaduille ja esimerkiksi San Marcon aukiolla piti kahlata. Rakennukset olivat ihanan idyllisiä ja täynnä pieniä yksityiskohtia. Välillä teki mieli kävellä sokeasti eteenpäin välittämättä muista ihmisistä ja katsella vain ylöspäin. Tämä kuitenkin harvoin onnistui, sillä ihmisiä oli pikku kadut pullollaan. Välillä piti myös katsoa eteen ettei kompastu katukiviin tai tipu veteen. Maalla kulkevia ajoneuvoja ei siis ole Venetsiassa lainkaan, vaan bussit, poliisit, roskakuljetukset ja esimerkiksi ambulanssit kulkevat vetten päällä. Myös asukkaat kulkivat luonnollisesti kotiin veneillä, koska joidenkin asuntojen ovet aukesivat suoraan veteen.  Koska vesitaksilla tai bussilla ei joka paikkaan pääse, suosittelen lämpimästi ottamaan hotellin läheltä vesibussipysäkkiä. Meidän hotelli oli lähellä San Marcon aukiota, joten pääsimme todella kätevästi kävelemään laukkujen kanssa pysäkiltä hotelliin. Hauskaa on myös se, että lentokentältä lähdetään suoraan veneellä kaupunkiin.





Me olimme reissussa 5 päivää, joka riitti suhteellisen hyvin Venetsian pintapuoliseen tutustumiseen. Mikäli on museoiden tai historian ja kulttuurin intohimoinen ystävä, on viisi päivää lyhyt aika. Me kävelimme reissun aikana jalat puhki, yhteensä noin 70 km. Hyvistä kengistä ei ole siis haittaa. Kauppoja löytyy isommille ja pienemmille shopaholiceille. Merkkiliikkeitä löytyy suurimmaksi osaksi, mutta mukaan mahtuu myös pienemmän budjetin ketjuliikkeitä kuten H&M. Matkamuistomyymälöitä löytyy myös joka nurkasta. Kiinnostavimmat tuliaiset ovat Venetsiasta ehdottomasti naamarit ja Muranon lasi. Näissä tuotteissa kannattaa kuitenkin olla tarkka, että ne ovat aitoja ja ostettu kunnon putiikeista eikä katukojuista. Me kävimme mantereen puolella outlet-kylässä, johon pääsi vesibussilla ja tavallisella bussilla.





Hintataso Venetsiassa on luonnollisesta kalliimpaa kuin muualla Italiassa. Hinnat pyörivät kuitenkin Suomen tasossa. Jos etsit ravintolan hieman pääkaduista syrjempää, hinnat tippuvat huomattavasti. Myös ruoka paranee! Liikkuminen käy kätevimmin kävellen tai julkisilla vesibusseilla. Myös vesitaksilla pääsee pienempiä kanaaleja pitkin. Gondolilla ajelu maksaa 80 euroa. Kahdestaan se on kallista, mutta jos isommalla porukalla hyppää kyytiin niin hinta on siedettävä. Hotellit ovat kalliita pääsaarella, mutta mielestäni sijaintiin kannattaa panostaa Venetsiassa. Vesibussit ovat yllättävän kalliita, joten säästöä ei välttämättä paljon kerry, jos otat hotellin kauempaa. Hotelleista ei kannata odottaa mitään luksusta, jollet ota monen tonnin per yö huonetta. Hotellista voit pulittaa neljältä yöltä joko 500 euroa tai 20 000 euroa.  Rakennukset ovat kaikki vanhoja ja seinät vinoja, joten uutuutta hehkuvaa hotellia et tule kuitenkaan löytämään. Matkustaa kannattaa kevät/kesä/syksy aikaan, koska mikäs sen ikävämpää tallustella tulvivia katuja kuin talvinen myrsky varpaat märkänä. Ja niille ketkä miettii, että haiseeko Venetsiassa, niin ei haise. Pakko päästä uudelleen ennen kuin on liian myöhäistä!

 



sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Vihkiminen


Meidän vihkiminen alkoi kello 16. Halusimme, että vieraat kerkeävät rauhassa kirjautua hotelliin ja me kerkeämme ottamaan hääkuvat ennen vihkimistä. Vihkiminen tapahtui Hotelli Katajanokan kirkkosalissa. Katajanokan hotelli on vanha vankila, joten löytyyhän vankilasta myös oma kirkko. Kirkko on yksi Helsingin vanhimpia kirkkoja, joka oli siis ennen käytössä vangeille. Kirkkoa on tietysti remontoitu, mutta sieltä löytyy esimerkiksi alkuperäiset urut, parvi ja vartijan penkit. Vankila-aikoina naisvangit saivat istua vain kirkon parvella. Meillä kaikki istui kuitenkin tasa-arvoisesti samassa paikassa. Kirkkosali on pieni. Meitä oli vajaa 80 henkeä ja tunnelma oli lämpimän intiimi. Saimmekin vierailta kehuja, että oli todella tunnelmallinen vihkiminen, koska olimme kaikki niin läsnä toisiamme.



Kävelin yksin alttarille, joka oli täysin oma päätökseni. Olin sen jo päättänyt kauan aikaa sitten. Minulla ei oikeastaan edes ollut koskaan mielessäni mitään muuta vaihtoehtoa. Isäni katseli vihkitilaisuuttamme pilven reunalta, joten perinteen mukaan hän ei ollut minua saattamassa. Tämän vuoksi en myöskään halunnut paikata hänen paikkaa kenelläkään muulla. Lisäksi minusta jotenkin tuntui oikealta vain kävellä yksin se matka. Kai jotenkin halusin edustaa omaa vahvaa itseäni, ja jotenkin koin että en tarvitse saattajaa, koska sitä en ole tähänkään asti elämässä tarvinnut. Kuulostaa kylmältä, mutta niin se vain on, että olen aika vahva luonteeltani ja haluan pärjätä omillani. En koskaan pelkää esiintymistä varsinkaan tuttujen ihmisten edessä, mutta tämän käytävän käveleminen tuntui todella jännittävältä. Mun tarvi vetää muutaman kerran syvään henkeä ennen kuin uskalsin lähteä kävelemään. Vihkitilaisuuteen olin valinnut urkujen sijasta pianon ja viulun soittajat. Se oli todella kaunista ja herkkää. Alkumarssina meillä oli Celine Dionin, My Heart Will Go On. Alla pieni pätkä alkusoitosta.



Vihkimisestä ei mulla ole paljon muistikuvia, koska jännitti aivan liikaa. Kaikki kuitenkin alkoi, kun kynttilä sytytettiin isäni muistolle. Pappi puhui pakolliset asiat, kaaso luki korinttolaiskirjeen ja sormukset vaihdettiin. Papin puheesta en juurikaan muista mitään. Kaikki kuitenkin kehui pappiamme. Pappi antoi meille kirjeen, jonka saamme avata ensimmäisenä hääpäivänä. Kirjeessä on kolme asiaa, jotka me olemme papille toisistamme kertoneet. Sitten voimme ensimmäisenä hääpäivänä katsoa vieläkö samat asiat pitävät paikkansa. Virren sijasta meillä oli musiikkiesitys. Soittajat soittivat Hallelujahin pianolla ja viululla. Alla pätkä kyseisestä esityksestä. 





Lopuksi, kun oli sanottu tahdon ja sormukset vaihdettu, oli aika poistua kirkosta miehenä ja vaimona. Loppumarssiksi olimme valinneet Pirates Of The Caribbeanista He's A Pirate. Sen tietysti soittivat myös ihanat soittajamme pianolla ja viululla. Harmikseni en ole löytänyt keneltäkään tästä soitosta videota. En tajunnut myöskään vaivata ketään vierasta sillä, että olisi kaikki musiikkiesitykset kuvannut videolle. Se jäi vähän harmittamaan, mutta onneksi muutamat pätkät kuitenkin löytyy noista kahdesta soitosta. Musiikki valintamme saivat paljon kehuja vierailta. Etenkin alkumusiikin aikana kyyneliltä ei voitu välttyä. Kokonaisuudessaan vihkiminen oli tosi tunnelmallinen. Kuvia katsoessa vihkimisestä mua nauratti ihan hirveästi. Nimittäin niistä ei olisi tiennyt onko kyseessä häät vai hautajaiset. Kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti ja ensimmäinen naurun hörähdys tuli kun mies ei saanut sormusta sormeeni ja tokaisi vain, että on sulla vissiin vähän sormet turvonnut. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tämä kutkuttava tunnemyrsky päässä oli jotain niin ihanaa. 




 Kaikki kuvat on ottanut Oona Linna. Ethän käytä tai lainaa kuvia, kiitos :) 



Hääpäivän aamu koitti

Heipä hei! Nyt onkin vierähtänyt koko kesä mun viime postauksesta. Jotenkin vain häiden jälkeen tuntui siltä, että haluan hetkeksi tauon koko häähommasta. Ei ollut yhtään inspiraatiota kirjoittaa mistään. Ajattelin, että en ota mitään paineita vaan jatkan, kunnes siltä taas tuntuu. Kävimme tosiaan häiden jälkeen matkalla Venetsiassa. Kaikki meni siellä tosi ihanasti! Siitä haluan ehdottomasti kirjoittaa oman jutun. Kesä muuten meni todella nopeasti lomaillessa ja töitä tehden. Mikäs sen parempaa kuin, että parin kuukauden päästä on luvassa kahden viikon häämatka. Tosin lisää jännitystä asiaan tuo, että matkaa ei vielä olla varattu, saatikka edes päätetty mihin lähdemme. Joo, kuulostaa hullulta. Niin minustakin. Päätöksiä ei olla voitu vielä tehdä, koska eteen tuli pari muuttujaa. Yksi aivan varma kohde jouduttiin hylkäämään näiden "muuttujien" takia ja siksi etsinnässä onkin joku toinen kiva kohde. Näistä pohdinnoista lisää sitten myöhemmin kun alkaa varmistua kohde tarkemmin. Kiitos-kortit on myös lähettämättä ihan vaan samasta syystä kuin kerroin, että olen vain halunnut hetkeksi unohtaa hääasiat. Olen kyllä alustavasti suunnitellut millaiset lähetetään, mutta se vaan vaatisi sen tilaamisen.


Kirjoittelin aiemmin meidän häitä edeltävästä perjantaista. Lupasin palailla lauantain tunnelmiin saatuani kuvat. Lauantaina heräsimme kaasojeni kanssa railakkaan perjantain jälkeen aamu varhain. En oikein saanut nukuttua hyvin, joten olin jo ennen kellon soittoa hereillä. Meillä oli suhteellisen tiukka aikataulu laittautumisen suhteen, joten minä hipsin aamiaiselle etukäteen. Mulla oli jotenkin tosi etova olo. Ei perjantaista johtuen, vaan pikemminiin jännityksestä. En saanut juurikaan syötyä, mutta yritin väkisin saada jotakin energiaa muutamasta nakista ja kananmunasta :D Tulin nopeasti takaisin huoneeseemme ja meikkaaja saapuikin pian sen jälkeen. Meillä oli yksi meikkaaja, joka laittoi meidän kaikkien hiukset ja meikin. Jälkeen päin ajateltuna olisi ollut fiksua ottaa kaksi, jotta niin kovaa kiirettä ei olisi tullut. Aina kun joku meistä oli meikissä ja kampauksessa, muut teki muun muassa lahjapusseja vieraille tai muuta järkkäilyä päivää varten. Aika meni todella vauhdilla ja kiirehän siinä tuli. Jälkeenpäin mietin, että sekin aika olisi pitänyt jotenkin organisoida paremmin eikä mitään töitä olisi pitänyt jättää lauantaille. No kiire olisi aivan varmasti muutenkin tullut.



Mun pukua hätäkavennettiin vielä perjantaina koska se tuntui aivan liian suurelta rinnan kohdalta, vaikka olikin ompelusta tullessa ollut sopiva. Vedinpä sitten lauantaina aamulla puvun päälle, koska testasimme laahuksen levittämistä ja nostoa kaasojen kanssa. Ensimmäinen järkytys tuli, kun puku ei meinannut mennä kiinni, koska perjantai!!! Pikkusen taisi turvottaa niiden viinien seurauksesta. Ei muuta kun kittasin vettä koko aamupäivän josko turvotus laskisi. Toinen ongelma saatiin aikaan, koska kukaan meistä ei ymmärtänyt laahuksen noston neppareita. Niitä hetkemme viriteltiin ristiin rastiin ja tulin siihen tulokseen että tähän ei käytetä enää aikaa vaan mennään koko ilta pitkällä helmalla. Valmistautumiseen varatut skumpatkin jäi juomatta, mutta kaikesta aamun kohelluksesta kuitenkin selvittiin. Aamu oli yhtä härdelliä ja jännitystä, että mihinkään ei voinut kunnolla edes keskittyä. Kaukana siis siitä seesteisestä ajatuksesta että istumme rentoutuen juomassa skumppaa tuoleissa ja joku kampaa hiuksiamme :D Eli, jos jotakin tekisin toisin, niin suunnittelisin tarkemmin aamun kulun ja jättäisin kaiken ylimääräisen sieltä pois. Kaikki tulevat morsiammet, ottakaa tästä siis opiksenne. 



Meidän kuvaaja saapui hotellille kello 13. Halusin saada valmistautumisesta myös muutamia kuvia. Saatiin itsemme juuria ja juuri valmiiksi kun oli aika siirtyä räpsimään kuvia ulos. Otimme aluksi kuvia kaasojen ja bestmanien kanssa ja lopuksi muutamissa eri miljöössä vain meistä. Aikaa tähän oli onneksi varattu ruhtinaallisesti joten kiire ei kuvauksissa tullut vaan päin vastoin. Olimme suunnitelleet, että viimeistään puoli neljä palaamme hotellille kun vihkiminen alkoi neljältä. Kerkesin vielä mennä huoneeseen jännittämään kaasojen kanssa. Pappikin ilmestyi huoneeseen vihkitodistuksen kera, johon hän halusin todistajien nimet. Sen jälkeen seremoniamestarimme saapui huoneeseen ja sanoi, että nyt pitäisi siirtyä kirkon puolelle. Siinä sitten itkut itkettiin ja sydän hakkasi kahta sataa. Kirkko oli siis hotellimme yhteydessä eli kävelimme vain rappuset alas ja olemme kirkon oven takana jossa vieraat jo odotteli. Kaasot valmisteli hääpuvun helman ja luikahti kirkkoon odottamaan. Kun alkusoitto alkoi avattiin ovet ja kävelin yksin lyhyen matkaa alttarille. En voinut katsoa ketään, koska mua jännitti aivan hirveesti. Koko vihkiminen meni aivan sumussa. Siitä lisää omassa postauksessa TÄÄLLÄ! Heti vihkimisen jälkeen siirryimme ulos, jossa oli onnittelumalja. Juotiin ja vaihdettiin muutamia sanoja vieraiden kanssa aurinkoisessa lämpimässä säässä, jonka jälkeen siirryimme ravintolan puolelle onnittelujonon kautta. Ilta jatkui syömisellä, puheilla, ohjelmalla ja tanssimisella. Saimme käyttää tiloja kahteen asti. Dj lopetti soittamisen yhden aikaan, jonka jälkeen aloimme siirtymään jatkoille, joille ei aluksi ollut tarkoitus mennä. Mutta tunnelma oli niin huipussaan, joten jatkoille oli päästävä. Kirjoitan ruoasta ja ohjelmasta tarkemmin myöhemmin. Lisää myös kuvauksista ja muista yksityiskohdista tulossa seuraavissa postauksissa. 




Kaikki kuvat on ottanut Oona Linna. Älä lainaa tai käytä kuvia! Kiitos :)